Turun yliopiston vararehtori: ”Yksilöllistä oppimisen tukea on parannettava myös korkeakouluissa”
Turun yliopiston vararehtori Piia Björn iloitsee oman yliopistonsa meneillään olevasta ohjauksen teemavuodesta. Vaikka oppimisvaikeuksien tuen hyväksi tehdään jo paljon, etenkin yksilöllisen tuen kohentamisessa ja tiedon välittämisessä riittää paljon työtä.
Turun yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori Piia Björn keskittyy omassa tieteellisessä työssään erityispedagogiikan tieteenalaan ja erityisesti matematiikan oppimisvaikeuksiin. Hän on selvittänyt pitkään sitä, miten matematiikan oppimista edistettäisiin parhaiten.
”Matematiikka on äidinkielen lisäksi toinen keskeinen akateeminen taito, joka ennustaa ihmisen koko elämän ajan oppimiskykyä ja edistymisen mahdollisuuksia. Siksi sen oppimiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota koko koulutuspolun ajan”, Björn sanoo.
Hän on tyytyväinen siihen, että oppimisvaikeuksien tutkimuksessa otetaan nykyään huomioon vahvasti yksilöiden psykososiaalinen hyvinvointi.
”Jos koulussa ja oppilaitoksessa yhteisö ja sen toiminta ovat kunnossa ja siellä saa positiivista palautetta, yksilöiden edellytykset voida hyvin ja oppia paranevat selvästi. Tämä tukee vahvasti myös erilaisia oppijoita, onpa heillä vaikeuksia lukemisessa, kirjoittamisessa, matematiikassa, vieraiden kielten opiskelussa, digitaalisten välineiden käytössä, motoriikassa, hahmottamisessa tai keskittymisessä.”
Edinburghin yliopisto on hyvä esimerkki
Kenenkään akateeminen polku ei Björnin mukaan katkea nykyään oppimisvaikeuden takia. Turun yliopistossa työskentelee muun muassa esteettömyyssuunnittelija takaamassa opintojen saavutettavuutta kaikille opiskelijoille.
”Opiskelijan on mahdollista päästä lukitesteihin ja saada yksilöllistä ohjausta sekä esimerkiksi lisäaikaa tentissä oppimisvaikeuden takia. Eri asia on, missä määrin yksittäiset opiskelijat kokevat saavansa tukea. Kokemukset vaihtelevat varmasti paljon korkeakoulujen, tiedekuntien ja oppiaineiden välillä”, Björn toteaa.
Kansainvälisesti katsoen suomalaisilla korkeakouluilla on Björnin mukaan parannettavaa etenkin yksilöllisen oppimisen tuen resursoinnissa.
”Olen seurannut ihaillen esimerkiksi skotlantilaisen Edinburghin yliopiston tapaa järjestää oppimisen tukea opiskelijoille. Siellä sitä saa nopeasti ja hyvin yksilöllisesti. Yliopisto järjestää opiskelijalle tarvittaessa jopa henkilökohtaisen valmentajan, joka on tyypillisesti jatko-opiskelija.”
Opiskelijan on voitava tuntea itsensä osalliseksi
Björn korostaa, että oppimisvaikeudesta huolimatta ihmisen on voitava kokea osallisuutta kaikissa elämänvaiheissa.
”Myös opiskelijan on pystyttävä kokemaan olevansa osallinen oppimistapahtumissa ja yliopistoyhteisössä sekä voivansa vaikuttaa asioihin, vaikka hänellä on oppimisvaikeus. Saman pitäisi päteä työelämässä. Parhaimmillaan aikuisten oppimisen tuki lisää hyvinvointia. Kun henkilö kokee saavansa asianmukaista tukea oppimisvaikeuteensa, hän tarvitsee todennäköisesti vähemmän muuta tukea.”
Tutkimusten mukaan tunnistamatta jääneet oppimisvaikeudet ovat yksilön elämässä keskeinen riskitekijä, joka tuo mukanaan muita elämänhallinnan haasteita ja haittaa niin opintoja, työllistymistä kuin työssä ja arjessa suoriutumista.
Aikuisen oppimisen tuki on kirjattava lakiin
Työelämässä olevien aikuisten oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja tuki eivät ole Suomessa Björnin mukaan riittävän hyvällä tolalla. Asia pitäisi huomioida lainsäädännössä nykyistä paremmin, jotta vaikeuksien tunnistaminen ja tuki taataan kaikille tarvitsijoille.
”Usein unohdetaan, että oppimisvaikeus ei katoa lapsuuden ja nuoruuden jälkeen. Vaikeuden tausta on neurobiologinen, joten se säilyy koko iän, vaikka se voi muuttaa ajan myötä muotoaan. Tiedontarve näistä asioista on loppumaton, ja oikean tiedon välittämisessä meillä on paljon työtä tehtävänä.”
Kuva Turun yliopisto
Erilaisten oppijoiden liiton eduskuntavaalitavoitteet
Oppimisen olohuoneesta aikuinen saa tukea perustaitojensa kehittämiseen
10–20 prosentilla väestöstä on jonkinlaisia oppimisvaikeuksia