#minunrytmini Päivätyöhön perheen parhaaksi
Minun rytmini -sarjassa haastateltavat kertovat,
kuinka heidän arkensa asettuu yhteiskunnan vaatimaan rytmiin.
Psykiatrinen sairaanhoitaja Mari Jokinen on sopeutunut aamuvirkkuun elämäntapaan, vaikka iltavuorot sopivat parhaiten hänen luonnolliseen rytmiinsä.
Mari Jokinen työskenteli 12 vuotta yötöissä ravintola-alalla ja sen jälkeen hoitoalalla kolmivuorotyössä yli 11 vuotta. Parhaiten hänen omaan luonnolliseen rytmiinsä ovatkin sopineet iltavuorojen työajat.
Yksinhuoltajan arkeen ilta- ja yöpainotteiset työt eivät kuitenkaan käyneet, sillä arki pyörii pitkälti lasten koulurytmin mukaan. Mari päätti joustaa omasta mukavuudestaan, kouluttautui sairaanhoitajaksi ja siirtyi päivätyöhön. Nyt hän työskentelee psykiatrisena sairaanhoitajana yleensä kello 7:n ja 16.30:n välillä.
Työ on melko itsenäistä, ja Mari kohtaa siinä erilaisissa elämäntilanteissa olevia 16–100-vuotiaita ihmisiä. Neljä päivää viikossa kuluu vastaanotolla terveyskeskuksessa, yksi päivä viikossa on aina etäpäivä. Se helpottaa muuten hektistä ruuhkavuosielämää. Etäpäivinään Mari saa muun muassa nukkua hieman tavallista pidempään.
Etäpäivinä työilmapiiri on myös rento, eivätkä muut keskeytä työtä niin helposti kuin työpaikalla.
”Teen kirjaukset virkeimpään aikaan”
Mari herää aina aamuisin lähes kukonlaulun aikaan puoli kuudelta. Hän kokee olevansa aikaisten aamuherätysten päivinä virkeimmillään aamulla kahdeksan ja kymmenen välillä.
”Virkeimpään aikaan teen yleensä kaikki työhöni liittyvät kirjaukset, sillä vireystilani laskee selkeästi kohti lounasaikaa”, Mari kertoo.
Työpäivään kuuluu tunnin puhelinaika keskellä päivää. Työn aiheuttamasta aivojen rasituksesta riippuen iltapäivän vireystila kestää noin puoliltapäivin iltapäivään kolmeen saakka.
”Saan päiväunista virtaa iltaan”
Mari pyrkii ottamaan pienet päiväunet iltapäivällä puoli viiden aikoihin. Mikäli noin 45 minuutin päiväunet onnistuvat, vireystila jatkuu illalla kahdeksaan yhdeksään asti. Nukkumaan hän menee vaihtelevasti iltakahdeksan ja puolenyön välillä.
”Jos voisin itse valita, lepäisin aamut ja tekisin työt iltaisin. Nukkuisin mielelläni vähintään yhdeksään tai jopa yhteentoista asti. Lasten arkirytmi kouluaamuineen tekee tästä yhtälöstä kuitenkin täysin mahdottoman.”
Opiskeluaikana Mari teki itseopiskelutehtäviä öisin. Joihinkin opiskeltaviin aineisiin hän olisi toivonut pienempiä opetusryhmiä. Läsnäolo-opintojen saavutettavuus oli parhaimmillaan, kun opiskeluaika ajoittui aamukymmenen ja iltapäivän kahden väliin.
”Luonnoton rytmi haittaa arkea”
Jatkuvat omaan luonnolliseen rytmiin sopimattomat aamuherätykset aiheuttavat monenlaista haittaa. Mari kokee olevansa huomattavasti ärtyisämpi ja väsyneempi joutuessaan noudattamaan aikaisten aamujen arkirytmiä.
”Lisäksi ruokailu livahtaa helposti epäsäännölliseksi, ja asiat unohtuvat helpommin mielestä. Pakkotahtinen aamurytmi ja siitä johtuvat liian vähäiset omaan rytmiin sopivat lepoajat lisäävät myös lihas- ja selkäkipuilua.”
Psykiatrisen sairaanhoitajan työssä lisäkuormitusta aiheuttaa se, että työntekoon ei aina voi keskittyä niin paljon kuin itse haluaisi. Organisaatio kun tuo kaikenlaista muuta tehtävää, usein kiireellisellä aikataululla.
”Lataan akkuja kerran kuussa”
Kerran kuukaudessa Marilla on mahdollisuus ladata akkuja ja rentoutua. Silloin lapset ovat tukiperheessä ja hänellä on aikaa vain itselleen.
Oman ajan Mari pyhittää lepäämiseen. Hän nukkuu mahdollisimman paljon ja viettää vapaapäivän sohvalla leväten, hömppäleffoja katsoen sekä pannupitsasta nauttien. Samalla Mari haaveilee helposta elämästä ja pohtii, että ehkä tulevaisuudessa voisi kerran kuussa käydä vaikka harrastamassa ratsastusta.
Teksti: Maria Tuomialho