Alakoululaisten apuvälinekokeilu tuotti ahaa-elämyksiä
Oppimisen ja keskittymisen apuvälineet kuuluvat eurajokelaisen Rikantilan koulun arkeen. Kun oppilaat testasivat kuukauden ajan Erilaisten oppijoiden liiton MyDyslexia-verkkokaupan apuvälineitä, koettiin kuitenkin myös uusia oivalluksia.
Rikantilan koulu on idyllinen 19 oppilaan alakoulu Eurajoella Satakunnassa. Koulun rehtori ja 3.–6. luokan opettaja Suvi Varjonen sekä esi-2-luokan opettaja Antti Hilander kertovat, että Rikantilan koulussa käytetään erilaisia oppimista ja keskittymistä tukevia apuvälineitä.
”Apuvälineet ovat meillä opettamisen työvälineitä”, he sanovat.
Keskittymistä tukevat muun muassa pulpettien jalkojen alaosaan kiinnitetyt paksut jumppakuminauhat, keikkumisen mahdollistava jalkansa ympäri keinuva nappituoli sekä ilmatäytteinen istuintyyny.
Oppimisen tukemisessa on käytetty esimerkiksi helmitaulua, pulpetin ympärillä olevaa helminauhaa, leikkirahoja, lukuviivaimia ja kirjainmalleja pulpetilla. Jokaisella oppilaalla on myös käytössään oma kello, jonka avulla he voivat hahmottaa aikaa. Luokissa on kiinteät älytaulut, joihin voi näyttää tietokoneelta kuvaa, ja tauluun voi myös piirtää.
Lukukalvon värillä on väliä
Erilaisten oppijoiden liitto vei koulun 3.–6.-luokkalaisille erilaisia keskittymisen apuvälineitä, kuten tangeleita ja nystyräpalloja sekä oppimisen apuvälineistä erivärisiä lukukalvoja ja -viivaimia, erikoislukukalvon sekä matikkataikasauvan.
Taikasauva sai oppilailta eniten palautetta, ja sitä pidettiin todella kivana – vaikka se olikin enemmän pulpetilla kuin käytössä. Ongelmana matikkataikasauvassa oli hileen juuttuminen toiseen päähän, ikään kuin sitä olisi ollut sauvassa liikaa.
Lukukalvot olivat oppilaille uusi tuttavuus, vaikka lukuviivaimia on koulussa käytetty aiemmin.
”Suurin oivallus tuli oppilaalta, joka huomasi tässä kokeilussa hyötyvänsä lukukalvon käytöstä”, Varjonen toteaa.
Oppilas itse kommentoi, että kaikki muut lukukalvot toimivat hyvin paitsi keltainen. Värillä on siis väliä. Vaihtoehtoina ovat sininen, vihreä punainen ja keltainen, ja käyttäjän on tärkeää saada itse valita sopiva ja mieluinen väri.
Kymppikuutiot herättävät luvut eloon
Alaluokkalaisilla esikoululaisista kakkosluokkaan olivat testikäytössä kymmenjärjestelmän hahmottamista havainnollistavat kymppivälineet sekä lukukalvot ja -viivaimet ja kynätuet. Murtolukua havainnollistavaa murtokakkua katsottiin pikaisemmin.
”Seeprakalvoksi kutsutun erikoislukukalvon idea on ihan jees, ja sitä voisi hyvin käyttää lukemisen tukena sellaista tarvitseville oppilaille”, Hilander sanoo.
Murtokakun haasteena oli sen hieman hankala kokoaminen takaisin rasiaan. Paketissa myös oli osia, joita pienimpien opetuksessa ei vielä tarvita. Opettajat toivoivat jatkokehittelyyn murtolukupalapusseja, joissa olisi useita samankokoisia palasia – esimerkiksi viiden kokonaisen verran kolmasosia. Tämä helpottaisi kokoamisen vaivaa.
Hilanderin mukaan matematiikan opetuksessa alaluokkalaisille on eniten hyötyä kymppivälinepaketin kuutioista.
”Kuutiot tekevät luvut käsinkosketeltaviksi ja herättävät opeteltavan asian eloon. Abstraktin asian opettaminen helpottuu selvästi. Apuvälineiden avulla voidaan tuoda opetettavaa asiaa eri tavoilla esiin, jolloin myös erilaiset oppijat sisäistävät asian paremmin”, hän sanoo.
Apuvälinekokeilusta arjen piristysruiske
Suurin osa kokeilluista apuvälineistä oli opettajille entuudestaan tuttuja. Lukukalvoja, tangeleita ja nystyräpalloja koululla ei aiemmin ollut käytetty. Oppilaat ovat kuitenkin saaneet tuoda tarvittaessa omia keskittymistä tukevia apuvälineitään kouluun.
”Keskittymisen apuvälineitä tarvitsevat oppilaat hyötyvät niistä varmasti. Mutta jos niitä ei oikeasti tarvitse, niiden käyttö voi mennä leikkimiseksi”, Varjonen toteaa.
Apuvälinekokeilun aikana jokainen sai ottaa käyttöön mieleisiään oppimisen ja keskittymisen apuvälineitä. Ensimmäisten viikkojen aikana valikoima olikin kovassa käytössä. Oppilaat pitivät tangeleita rentouttavina, piikkipalloja hauskoina ja apuvälineitä kaiken kaikkiaan mukavina. Myös opettajien mukaan apuvälinekokeilu oli hyvää vaihtelua arkeen.
”Kokeilu oli kiva piristysruiske oppilaille, kun pääsivät itse testaamaan erilaisia välineitä”, Varjonen sanoo.
Kokeilulla oli merkitystä, vaikka osa apuvälineistä oli ennestään tuttuja.
”Esimerkiksi kynätukea haluttiin kokeilla, ja oppilaissa heräsi kiinnostus apuvälineisiin. Nyt he tuntevat entistä paremmin erilaiset vaihtoehdot”, Hilander toteaa.
Apuväline ohjaa itsenäiseen toimintaan
Opettajien kokemuksen mukaan oppimisen apuvälineet tuovat konkretiaa opettamiseen ja niillä on helppo havainnollistaa asioita.
”Apuvälineisiin voi koskea, ja ne voi fyysisesti nähdä. On itsellekin palkitsevaa, kun opetettavan asian voi konkretisoida”, Suvi Varjonen toteaa.
Antti Hilanderin mukaan apuvälineillä voidaan ohjata lasta itsenäiseen toimintaan.
”Niiden avulla lapsi pystyy itsekin ratkaisemaan asioita, eikä aikuisen tarvitse aina sanoittaa tehtäviä. Apuvälineet aktivoivat lapsen omaa ajattelua, ja niitä pystytään käyttämään myös tukiopetuksen apuna. Ne myös kestävät aikaa. Opettajan työtä helpottaa se, että apuvälineet ovat valmiita eikä niitä tarvitse valmistaa itse”, Hilander mainitsee.
Oppikirjantekijät yhteistyöhön apuvälinevalmistajien kanssa
Oppimisen ja keskittymisen apuvälineisiin tutustuminen on Varjosen mukaan osin opettajien oman aktiivisuuden varassa.
”Opettajat saavat apuvälineistä tietoa myös muun muassa erityisopettajalta, jota konsultoimme tarvittaessa. Emme kuitenkaan saa apuvälineistä kattavasti ja säännöllisesti tietoa mistään”, Hilander kertoo.
Hän ehdottaa, että oppikirjojen tekijät kehittäisivät yhteistyötä apuvälinevalmistajien kanssa.
Erilaisten oppijoiden liiton MyDyslexia-verkkokaupan oppimisen ja keskittymisen apuvälineitä oli kuukauden ajan testikäytössä Rikantilan koulun oppilailla Eurajoella. Koulun oppilailla oli kokeilun aikana mahdollisuus jättää myös anonyymisti palautetta kokeilemistaan tuotteista.
TEKSTI JA KUVAT: MARIA TUOMIALHO