Kahdeksan tutkintoa ja muutama hutkinto – näin matematiikan vaikeuteni näkyy opinnoissa

Vaikka minulla on vaikea-asteinen matematiikan erityisvaikeus, minulla on myös kahdeksan tutkintoa, aika monta hutkintoa ja opettajan pedagoginen pätevyys. Tällä tiellä selviytyy, kun on sitkeä ja etsii kiertoreittejä aina, kun seinä tuntuu nousevan pystyyn, kirjoittaa Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntija Maria Ronkainen blogissaan.

Olen varmasti saanut paljon anteeksi osaamattomuuttani, ja se on auttanut minua etenemään vaiheesta toiseen koulutuspolulla. Työelämässä en ole pärjännyt kovin hyvin, vaan olen poukkoillut pätkätyöstä toiseen. Matematiikan erityisvaikeuteni ei kuitenkaan ole haitannut työelämässä kovin paljon.

Olen tehnyt pääosin luonnonvara-alan töitä mutta kokeillut myös muiden alojen työtehtäviä.

Matematiikan erityisvaikeuttani en suostu häpeämään. Haluan kertoa siitä avoimesti, koska tieto lisää ymmärrystä. En ole tyhmä, olen vain erilainen.

Puutarhuriksi ja metsäluonnonhoitajaksi

Minulla on ollut vaikeuksia matematiikassa peruskoulusta lähtien. Ensimmäiset muistoni siitä ovat 1990-luvun lopulta Pudasjärveltä, Rimminkankaan yläasteelta. Olin matematiikan tukiopetuksessa, mutta rämmin peruskoulun loppuun saakka. Jouduin silloin koulukiusatuksi, ja se vaikeutti tilannettani entisestään.

Siirryin ammattikouluun puutarha-alan opiskelijaksi Jämsään vuonna 2000. Opintoni eivät edenneet aivan loppuun, sillä matematiikan pakollinen kurssi jäi roikkumaan. Lopulta tein kurssin etänä ja avustettuna, kun suoritin varusmiespalvelustani Savon Prikaatissa Mikkelissä. Valmistuin puutarhuriksi vuonna 2003.

Matematiikan vaikeuteni tulivat intissäkin näkyviin, mutta siitä huolimatta sain varusmiespalveluksen suoritetuksi.

Seuraavaksi, vuonna 2006, minusta tuli metsätalouden opiskelija Sodankylään. Pakollisen matematiikan sain läpi hyväksiluettuna, mutta vaikeuteni näkyivät ammattiopinnoissa etenkin metsänmittaustehtävissä. Opintoni etenivät kuitenkin aiempaa helpommin, ja sain metsäluonnonhoitajan paperit 2009.

Vaikeuksille nimi ammattikorkeakoulussa

Seuraava etappini oli Rovaniemi, jossa opiskelin luonto- ja ympäristöneuvojaksi. Opinnot sujuivat hyvin, koska matematiikka tuli jälleen hyväksiluetuksi ja ammattiaineet olivat helppoja. Valmistuin 2011, jonka jälkeen vaihdoin turvallisuusalalle ja tein vartijan ammattitutkinnon Keminmaassa 2013. Turvallisuusala ei ole mikään matematiikka-ala, joten selvisin niistä opinnoista kohtuullisen hyvin.

Sen jälkeen edessä olikin monta mutkaa. Pääsin Oulun ammattikorkeakouluun opiskelemaan maisemasuunnittelua – ja matemaattiset vaikeudet nousivat todella pintaan! Lopulta sain lähetteen neuropsykologisiin tutkimuksiin ja minulla todettiin vaikea-asteinen matematiikan erityisvaikeus vuonna 2013. Se oli helpotus. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisessa se ei kuitenkaan auttanut. Minun olisi pitänyt suorittaa myös siihen kuulunut matematiikka, ja niinpä amk-urani jäi kesken. Minua hyppyytettiin jonkinlaisen opintopsykologin juttusilla, mutta siitä ei ollut sanottavasti hyötyä.

Yliopistotutkinto onnistui mutkien jälkeen

Rovaniemellä opiskellessani aloitin avoimessa yliopistossa taidehistorian opinnot, joita pääsin jatkamaan Jyväskylän yliopistoon Oulun-jaksoni jälkeen. Seuraava yhteentörmäys tuli sitten yliopiston pakollisten vieraiden kielten opinnoissa. Matematiikan erityisvaikeuden lisäksi minulla on ollut vaikeuksia myös kielissä, eivätkä englanti ja pakkoruotsi ole oikein sujuneet.

Taistelin aikani, enkä lopulta keksinyt muuta kuin keskeyttää opinnot ja palata ammattikorkeakouluun. Jatkoin aikoinaan kesken jääneet hortonomiopintoni loppuun Lepaalla, Hämeen ammattikorkeakoulussa. Valmistuin sieltä 2019.

Tämä onnistui pitkälti erilaisen opetussuunnitelman ja opetuskäytänteiden vuoksi. Teimme paljon ryhmätöitä. Olin usein ryhmän heikoin lenkki, mutta juuri ryhmätöiden ansiosta sain kokoon tarpeeksi opintopisteitä. Yllättäen ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen mahdollisti minulle sen, että pystyin vaihtamaan yliopistossa tutkintotavoitettani: luovuin kandidaattitutkintotavoitteesta ja siirryin suorittamaan maisterintutkintoa. Näin pystyin kiertämään kieliopinnot. Yliopistossa kieliopinnot kuuluvat pääsääntöisesti kandidaattiopintoihin, eikä niitä yleensä ole pakollisena enää maisterivaiheessa.

Gradunteko ei ollut helppoa, mutta lopulta se onnistui. Sain vuonna 2019 toisenkin tutkinnon, nyt Jyväskylän yliopistosta filosofian maisterin paperit.

Opettajan pedagogiset opinnot ja kuvataiteilijan tutkinto

Itse asiassa vuosi 2019 olikin minulle kolmen tutkinnon vuosi, sillä sain silloin valmiiksi myös turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnon Helsingissä. Suoritin sitä muiden opintojeni ohessa.

Opintopolkuni jatkui, ja vuonna 2021 aloitin kuvataiteilijaopinnot Lapin ammattikorkeakoulussa. Kuvataiteilijan on hallittava mittasuhteet edes auttavasti ja myös hinnoittelua ja verotusta olisi vähän ymmärrettävä. Monet kuvataiteilijat ryhtyvät yrittäjiksi, mutta minulle se ei ole mahdollista. Niinpä keskeytin opinnot.

Päädyin suorittamaan opettajan pedagogisia tuttuun paikkaan, Oulun ammattikorkeakouluun. Sain ne valmiiksi vuonna 2022. Helppoa se ei ollut, mutta minua auttoi se, että opintoihin ei sisältynyt matematiikkaa. Kuvataide ei kuitenkaan jättänyt minua rauhaan, vaan sain palautettua opinto-oikeuteni Lapin ammattikorkeakouluun. Valmistuin kuvataiteilijaksi keväällä 2024.

Matkalla tulevaisuuteen

Katson tulevaisuuteen luottavaisesti. Työnhaku on etusijalla, mutta jos alkaa näyttää siltä, että järjellisiä työvaihtoehtoja ei ole tarjolla, näen myös opintojen jatkamisen mahdollisena joskus tulevaisuudessa. Ammatillisessa mielessä minua kiinnostaa eniten taideala, mutta myös luonto ja turvallisuus ovat minulle tärkeitä asioita.

Maria Ronkainen on elämäntapataidemaalari ja pitkän linjan opiskelija, jonka toimenkuva ja kotipaikkakunta vaihtelevat kulloisenkin tilanteen mukaan. Hän toimii myös Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijana.