Kokemustarinoita
Kokemustarinoita kertovat oppimisvaikeuksia kokevat ihmiset ja heidän läheisensä.
Näin oppimisvaikeus heijastuu arkeen
Kokemustarinat kertovat ihmisistä, joilla itsellään tai joiden läheisellä on jokin oppimisvaikeus. Osa puhuu tai kirjoittaa tarinansa itse vaikkapa videolla, podcastissa tai blogissa. Osan tarina tulee julki median tekemien haastattelujen kautta.
Lukiviikon 2024 tarinat
Julkaisimme Lukiviikolla 2024 Erilaisten oppijoiden liiton somekanavilla joka päivä yhden kokemusasiantuntijamme lyhyen lukitarinan sekä jokaisen itse valitseman sitaattinoston, joka liittyy lukivaikeuden kanssa elämiseen.
Maanantai 7.10.2024
Sosionomi Nea Mäkisellä todettiin lukivaikeus jo varhaiskasvatuksessa. Koulussa hän oppi hitaasti lukemaan ja kirjoittamaan ja myös matemaattiset ja hahmottamiseen liittyvät asiat olivat vaikeita.
”Opin kellotaulun todella hitaasti ja jankkasimme sitä isäni kanssa kotona. Hahmottamisen vaikeudet näkyvät niin, että en vieläkään hahmota esimerkiksi matkojen pituuksia.
Ala-asteella en saanut kunnollista tukea vaikeuksiini, ja itsetuntoni oli lukivaikeuden takia huono. Olisin tarvinnut aikuisen, joka olisi kannustanut ja sanonut, etten ole tyhmä. Koulussa kuitenkin kuulin aikuisilta, että ’olet ihan paska matikassa’ sekä ’vitsillä’ heitetyn kommentin ’Jäitkö luokalle?’.
Toivon, että nykyisin osataan kannustaa minunlaisiani nuoria. Toimin kokemusasiantuntijana, koska en halua, että kukaan saa samanlaisia kommentteja kuin minä aikoinaan. Meistä lukivaikeuksia kokevista on vaikka mihin, eikä oppimisvaikeusdiagnoosi määrittele meitä.
Ammattikorkeakoulussa minuun vihdoin uskottiin. Sosiaaliala oli minulle niin mieluinen ja kiinnostava, että oppiminen oli helpompaa ja koulussa käynti mukavaa.
Jos joku ammatti-ihminen näkee tämän, toivon, että olet se turvallinen ja kannustava aikuinen minun tyyppisille nuorille. Uskokaa aina itseenne ja näyttäkää niille, jotka eivät uskoneet.”
Tiistai 8.10.2024
Erityisopettaja Annika Fagerholm yritti olla koko peruskouluajan niin kuin lukemisen ja kirjoittamisen haasteita ei olisi, vaikka hän itse tunnisti vaikeutensa.
”Halusin olla kuten muut, mutta se vaati hirmuisesti töitä. Harjoittelin kotona ääneen lukemista, mutta silti lukemiselleni naurettiin koulussa. Näin vaivaa koulumenestyksen eteen ja menestyinkin. Kovalla työllä.
Lukiossa minua ei meinattu uskoa, kun pyysin pääsyä lukitestiin. Minulle näytettiin todistukseni arvosanariviä ja todettiin, ettei sinulla mitään lukemisen ongelmia voi olla. Lopulta minulla kuitenkin todettiin vaikea lukivaikeus.
Halusin hyödyntää näitä kokemuksiani, ja pääsin opiskelemaan erityisopettajaksi. Työssäni haluan kohdata jokaisen oppilaan omana itsenään. En lähesty heitä haasteiden kautta, vaan tunnistan aina ensin jokaisen vahvuudet ja lähden työskentelemään niiden pohjalta – koska oikeanlaisella tuella meistä kaikista voi tulla mitä tahansa!”
Keskiviikko 9.10.2024
Teatteriohjaaja-dramaturgi Veera Airas rakastaa sitä tapaa, jolla hänen aivonsa toimivat. Hänelle lukivaikeus on myönteinen asia, vaikka hänen oman tarinansa alku on karu.
”Jäin peruskoulussa heitteille, ja opin lukemaan vasta joskus 11-vuotiaana. Yhdellä kesälomalla Isoäitini tajusi, etten osaa lukea ja niinpä hän opetti minut lukemaan. Peruskoulun joulutodistuksessani oli seitsemän nelosta, mutta päättäväisyys sai minut läpäisemään peruskoulun kuutosen keskiarvolla.
Ratkaiseva käänne tapahtui vuonna 2000, kun aloitin kandiopintoni skotlantilaisessa yliopistossa ja yksi opiskelukaverini kannusti minua menemään lukitestiin. Sain vaikea-asteisen lukihäiriön diagnoosin.
Nyt opiskelen filosofian maisteriksi, ja kirjallisuuden pro graduni aiheena on dysleksia ja kirjailijan ammatti. Tutkin, miten suomalainen dysleksinen kaunokirjailija toimii ammatissa, joka on hänen ”häiriönsä” keskipisteessä ja miten kirjailija voi mahdollisesti hyödyntää dysleksiaa työssään. Tuon esille myös radikaalin positiivisen katsantokannan, josta maailmalla on paljon tutkimusdataa.
En häpeä lukivaikeuttani eikä muidenkaan pitäisi! Meitä on maailmassa noin 780 miljoona, eli emme ole vähemmistö, emmekä me ole viallisia. Lukivika mahdollistaa paljon sellaisia myönteisiä asioita, joita dysleksinen ajattelutapa tehostaa. Jos meitä hyödynnettäisiin oikein, olisimme valtava voimavara Suomelle.”
Torstai 10.10.2024
Tii Tannerin Lukivaikeus diagnosoitiin vasta, kun hän oli yli nelikymppinen. Vaikeus näkyy lyhytkestoisen muistin ja työmuistin ongelmina sekä hahmottamisen ja asioiden yhdistämisen vaikeuksina.
”Ilmaisen itseäni mieluiten kirjoittamalla, ja olen lukenut elämäni aikana paljon, mutta minun on vaikea muistaa lukemaani. Yhteenvetojen tekeminen luetusta on ollut minulle huikea apu esimerkiksi opiskellessa, ja suosittelen sitä muillekin.
Avainasia on se, että lukivaikeus havaitaan mahdollisimman varhain ja saman tien mietitään sopiva tuki. Se on aina räätälöitävä henkilökohtaisesti, koska jokainen lukivaikeus on erilainen. Esimerkiksi minulle eivät sovi äänikirjat, koska keskittymiseni hajoaa niitä kuunnellessa liian moneen asiaan.
Lukeminen ja kirjoittaminen ovat sivistyksen perusta ja kuuluvat siksi kunniapaikalle ihmisten elämässä. Mutta oppimista ei tapahdu vain niiden kautta tai pelkästään kouluissa ja oppilaitoksissa. Oppimisen moninaisuus tulisi ottaa elämän eri vaiheissa paremmin huomioon. Sillä jos et opi lukemalla, saatat oppia tekemällä.”
Kahdeksan tutkinnon polku
Vaikka minulla on vaikea-asteinen matematiikan erityisvaikeus, minulla on myös kahdeksan tutkintoa, aika monta hutkintoa ja opettajan pedagoginen pätevyys. Tällä tiellä selviytyy etsimällä sitkeästi kiertoreittejä aina, kun seinä tuntuu nousevan pystyyn. Näin kirjoittaa Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntija Maria Ronkainen blogissaan.
Tarinoita verkkosivullamme
Kokemustarinat mediassa
Lukivaikeus haittasi Santeri Kataisen työtä – sitten hän keksi hakea apua väreistä | Kotimaa | Yle
Miten lukivaikeus vaikuttaa aikuisen elämään? | Radio Suomen Viikonloppu | Yle Areena
Jenni Janakka puhuu lukivaikeudesta – Ilta-Sanomat (is.fi)
Lukihäiriö aikuisena: En ollutkaan tyhmä, laiska ja saamaton | Meillä kotona (meillakotona.fi)
… Lukiviikon 2024 tarinat
Perjantai 11.10.2024
Sosiaaliohjaaja Silva Mölsälle jäi kouluajoista kurjat muistot. Hän ei oppinut lukemaan muiden tahdissa, vaan kävi koulupäivien jälkeen erityisopetuksessa – ja se tuntui rangaistukselta. Kouluajan jälkeen hän on kuitenkin lukenut ja opiskellut paljon.
”Parhaillaankin opiskelen yliopistossa historiaa. Tämä tie on vaatinut paljon sisua, mutta en suostu siihen, että lukivaikeus rajoittaa mahdollisuuksiani. Älyssäni ei ole mitään vikaa, ja haluan näyttää itselleni ja muille, että osaan ja pystyn.
Yksi opettajani hoki lukiossa, että kun luet enemmän, niin kyllä se siitä helpottuu! Korkeakoulussakin tuen etsiminen on jäänyt pitkälti omalle vastuulle.
Sinnikkyyden lisäksi minua on auttanut se, että minulla on valtava tiedonjano ja pidän uuden oppimisesta.
Omien vahvuuksien löytäminen on ollut vaikeaa, koska olen saanut niin paljon huonoa palautetta. Ymmärsin aikuisena muillakin suvussani olleen lukivaikeutta, en ollutkaan suvun musta lammas. Myös Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijatoiminnasta olen saanut hienosti vertaistukea ja ymmärrystä.”
Lauantai 12.10.2024
Varhaiskasvatuksen opettaja Riikka Koposen ensimmäinen lukivaikeusmuisto on perhepäivähoitoajoilta: hän ei nähnyt N- ja M-kirjainten eroa, kuten vuotta nuorempi kaveri.
”Alakoulussa kävin erityisopettajan luona lukemassa, mutta koskaan ei puhuttu, miksi kävin siellä. Koska en osannut nimetä lukivaikeuttani, aloin uskoa olevani laiska ja tyhmä. Koin vaikeuksieni takia paljon epäonnistumisen pelkoa ja häpeää.
Kun lähdin opiskelemaan ammattikorkeakouluun 39-vuotiaana, päätin, että oppimisvaikeuteni on tutkittava. Sain diagnoosin, mutta häpesin sitä enkä puhunut siitä kuin lähimmille koulukavereilleni.
Onneksi hakeuduin muutama vuosi sitten Erilaisten oppijoiden liiton kokemusasiantuntijakoulutukseen. Se loksautti asiat kohdalleen. On hienoa jakaa tuntoja saman kokeneiden kanssa, ja vertaistuki ja ymmärrys ovat eheyttäneet. Minussa itsessäni tapahtui muutos, ja nyt olen lukivaikeuteni kanssa sinut.
Olen myös onnellinen turvallisesta työyhteisöstäni, jossa voin tuoda lukivaikeuteni esille ilman pelkoa. Voin olla osa yhteisöä, ja riitän juuri sellaisena kuin olen. Kokemusten kautta olen saanut vahvuuksia ajatella asiat monelta kannalta. Olen idearikas, sinnikäs ja joustava. Olen opetellut myös tavan sanoittaa tuntemuksiani ääneen, jotta ihmiset ympärilläni ymmärtävät, mistä on kyse.
On tärkeää muistaa, että lukivaikeus on synnynnäinen ominaisuus, jonka voi kääntää elämässä vahvuudeksi. Jokainen tekee sen omalla tavallaan, mutta siihen tarvitaan muiden ihmisten tukea.”
Sunnuntai 13.10.2024
Korkeakoulutettu asiantuntija ja oppimisvaikeuksinen! Eläkeläinen Kirsti Koskensilta sanoo, että yleiset mielikuvat oppimisvaikeuksia kokevien mahdollisuuksista voivat rajoittaa sitä, mitä oppimisvaikeuksia kokeva itse ajattelee voivansa saavuttaa.
”Ympärilläni on onneksi ollut ihmisiä, jotka ovat kannustaneet ja auttaneet eteenpäin niin koulutuksessa kuin työyhteisössäkin. Luki- ja hahmottamisvaikeuteni ovat pakottaneet minut löytämään tavanomaisuudesta poikkeavat tavat oppia ja työskennellä.
Siedän hyvin epävarmuutta ja olen pitkäjänteinen ja utelias. Olen myös oppinut iän myötä pyytämään ja ottamaan vastaan apua. Minut on monesti yllättänyt spontaanisti saamani tuki ja apu.
On ollut tärkeää oppia sanoittamaan oma oppimisvaikeus ja sitä kautta tuomaan erilaisen oppijan näkökulmaa esiin työyhteisössä. Minun ei ole vain pitänyt mukautua työtehtäviini, vaan ympäristöä ja tehtävääni on oltu valmiita muokkaamaan tarpeisiini.
Eläkeläisenäkin uuden oppimiseen kannustaa halu hoitaa itsenäisesti omat asiat ja uteliaisuus syventää tietojani ja taitojani. Haluan olla mukana yhdenvertaisen toimintaympäristön kehittämisessä.”